Categories
Nosework

Kohti noseworkin kolmosluokkaa – ohjaajan merkitys korostuu

Mitä muuttuu vai muuttuuko, kun siirrytään noseworkissa kakkosista kolmosiin? Mietin tätä itsekin, kun näin pääsi tapahtumaan, että mitä me nyt oikein treenataan ja miten me nyt sopivia taitoja kartutetaan. Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että tilanteessa on paljon samaa kuin kadonneita ihmisiä etsivä pelastuskoiran koulutuspolussa. Ensin suoritat ne pakolliset kokeet, joissa on tiedossa maalien lukumäärä, alta pois. Suoritukset voivat olla hyvinkin teknisiä, koska koiralta vaaditaan karkeasti sanottuna se, että se löytää ja ilmaisee. Mutta matka kokeiden suorittamisesta kadonneita ihmisiä etsiväksi pelastuskoiraksi oikeassa hälytystehtävässä onkin jo suurempi, sillä nyt ohjaajan rooli alkaa korostua mm. järkevien etsintäsuunnitelmien tekemisen muodossa ja myös sen, että etsintätilanteet eivät ole ennakoitavissa. Hälytysharjoitukset simuloivat oikeita tilanteita, jolloin koiratiimi pääsee harjoittelemaan alueen läpikäyntiä sopivalla kammalla huomioiden maasto- ja sääolosuhteet, jolloin löytö joko tulee tai sitten on osattava sanoa, että alue on tyhjä. Ja se tyhjäksi toteaminen onkin se vaikein juttu! Ja sitä onkin hyvä harjoitella treeneissä.

Tämän ajatusleikin varjolla olenkin sitä mieltä, että kolmosluokassa korostuvat nimenomaan koiratiimin yhteiset taidot. Vaikka koira olisi aivan superetsijä ja -löytäjä, voi ohjaaja tyriä koko homman sillä, että hinkkaa aluetta edestakaisin läpi käyttäen koko enimmäisajan. Tai vastaavasti jos ohjaaja ei vielä täysin luota taitavaan koiraansa, voi hän yliohjata koiraa tarkistamaan jokaisen kulman ja kolon, jolloin enimmäisaika ehtii tulla vastaan. 

Koiran taitojen kartuttamisen lisäksi yksi tärkeimmistä treenattavista asioista kakkosista kolmosiin siirryttäessä tulee olemaan ohjaajan taitojen kartuttaminen.

Korkean piilon etsimistä

Eroavaisuudet edeltäviin luokkiin

Eroavaisuudet ykkös- ja kakkosluokkiin verrattuna voidaan karkeasti jakaa kolmeen osaan: hajut, alueiden koot ja etsittävien hajulähteiden määrä.

Eukalyptus- ja laakerinlehtihajun rinnalle tulee kolmantena hajuna laventeli. Etsittävä haju voi olla myös näiden kaikkien yhdistelmähaju.

Alueiden koot tai etsittävien kohteiden lukumäärät kasvavat. Laatikkoetsinnässä laatikoiden lukumäärä voi olla 40-100. Sisäetsinnässä sisätilojen lukumäärä vaihtelee kolmesta viiteen. Hajulähteen korkeus muuttuu eli piilo voi olla maksimissaan 1,8 metrin korkeudessa sekä sisä- että ulkoetsinnässä. Ajoneuvoetsinnässä etsintä voi muodostua 3-5 ajoneuvosta. 

Yksi isoimmista eroista edeltäviin luokkiin on kuitenkin se, että piilojen määrää ei kerrota osallistujille. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sisäetsinnässä jokin alueista voi olla tyhjä ja/tai kaikki hajulähteet voivat olla yhdessä tilassa. Löydöt ilmoitetaan samaan tapaan kuin ennenkin, mutta tämän lisäksi ohjaajan pitää ilmoittaa “valmis”, kun etsintäalueet on käyty läpi ja kaikki siellä olevat hajulähteet löydetty. Etsittävien hajulähteiden määrä kullakin alueella on yhdestä kolmeen eli täysin tyhjiä etsintäalueita ei kolmosluokassa pitäisi olla.

Perustaitojen preppaus

Siirryttäessä kohti ylempiä luokkia perustaitojen merkitys korostuu entisestään. Kun sekä etsintäalueiden/kohteiden että etsittävien hajulähteiden määrä kasvavat, lisää tämä samalla virhepisteiden kertymisen todennäköisyyttä, jos koiralla on taipumusta vähänkään vaikuttaa etsintäalueisiin esimerkiksi nuolemalla, raapimalla, tönimällä tai nousemalla ajoneuvoja vasten. 

On siis aina hyvä idea harjoitella perustaitoja, vaikka ne olisivat hyvin hallussa tai jos ne tuntuisivat turhalta hifistelyltä tai varmistelulta. Perustaitojen treenaus on kuitenkin mukavaa treeniä, joka ei vaadi isoja etsintäalueita tai muita erityisiä järjestelyitä, vaan sitä voi toteuttaa erilaisilla purkkiradoilla. Hyviä treeniaiheita perustaitojen preppaamiseksi ovat erilaiset ilmaisuharjoitukset häiriöhajuilla tai ilman. Tässä voi tsempata omaa mielikuvitustaan keksimällä erilaisia harjoitusasetelmia.

Perustaitojen preppaukseen lasken mukaan myös etsinnän aloitukseen, lopetukseen ja palkkaamiseen liittyvät rutiinit yhtälailla kuin erimittaisten etsintäliinojen sopivan käyttämisen. Tällä haen sitä, että vaikka harjoituksissa pääpaino usein on koiran taitojen kehittämisessä, niin myös ohjaajan omat taidot tarvitsevat kertaamista. Jos olet pääasiassa etsinyt pitkällä liinalla, voi olla hyvä hetki muistutella, miten lyhyttä hihnaa käytetään etsinnöissä, sillä joissain tilanteissa lyhyt hihna voi olla se paras vaihtoehto. Tai vastaavasti on hyvä miettiä, miten palkata koiraa, jos tila on hyvin ahdas 100 laatikosta ja koiraa on aiemmin sujuvasti palkattu esimerkiksi lelulla, mutta paljon tilavammissa olosuhteissa.

Uusien taitojen oppiminen

Taitojen karttuessa treenit monipuolistuvat, kun erilaisia uusia mielenkiintoisia piilopaikkoja voidaan sujuvasti hyödyntää erilaisilla tavoilla. Uskon kuitenkin, että koirille tämä on suhteellisen helppo juttu, sillä kolmosluokkaan päästyään koirilla on väistämättä oltava suuri palo etsintätyöskentelyyn ja nenänkäyttöä on harjoiteltu paljon. Niinpä näen, että uusien taitojen oppimisessa tärkeänä lenkkinä on ohjaaja itse.

Ohjaajan pitää kyetä ilmoittamaan, milloin etsintäalue on käyty läpi ja kaikki siellä olevat hajulähteet löydetty. Tähän päälle tulee myös aikapaine, sillä vaikka etsintäalueiden koko ja etsittävien hajulähteiden määrät kasvavatkin, etsintään käytettävä enimmäisaika ei välttämättä kasva merkittävästi. Enimmäisaika säilyy edelleen viidessä minuutissa, kuten se voi olla sekä ykkös- että kakkosluokassakin.

Etsinnässä tulevat korostumaan etenkin koirakon taidot tiiminä. Koiran on oltava riittävän itsenäinen, jotta se etsii hajua ja lähtee tarkentamaan sitä kauempaakin. Toisaalta koiran pitää tarvittaessa olla myös ohjattavissa. Ohjaajan on tiedettävä, miten hajut erilaisissa olosuhteissa ja paikoissa liikkuvat ja milloin haju voikin jäädä lillumaan yhteen pieneen paikkaan. Tällöin on ohjaajan tehtävänä ohjata koiraa tarkentamaan sellaiset paikat. Miten tasapainotat vapaan etsimisen ja ohjaamisen? Jos alue on iso, ei aikaa ole pikkutarkkaan ohjaamiseen. Toisaalta taas, jos koira menee vauhdikkaasti ja itsenäisesti, mutta ei esimerkiksi saa kiinni alussa olevaa hajua, ei välttämättä ole aikaa enää palata tarkistamaan ohitettua aluetta. 

Ohjaajan tehtävänä on tarkkailla koiran pienimpiäkin reaktioita. Näitä voivat olla ihan pienet käyttäytymisen muutokset, esimerkiksi pään heilahtaminen toiseen suuntaan, hännän asennon muuttuminen, nuuhkuttelutiheyden kasvaminen, suun sulkeminen tai muutos liikkumisvauhdissa. Näitä on hyvä harjoitella oppia tunnistamaan ja tarkkailemaan oman koiran kohdalla, ja siihen hyvä keino on treenien videointi. Jälkikäteen voi katsoa, missä kohdissa tulee käyttäytymismuutoksia verrattuna hajulähteen sijaintiin. Ja kun on paljon videoita katsellut, oppii ehkä tunnistamaan ja näkemään näitä myös etsintätilanteen aikana.

Kun oppii lukemaan koiran reaktioista, milloin koira saa hajun, päästään jo pitkälle. Ohjaaja huolehtii, mitä osia alueista on käyty ja missä kohdissa reaktioita on tullut. Koira hoitaa sen, mitä se parhaiten osaa eli käyttää nenäänsä etsimällä hajun ja ilmaisemalla sen. Sen jälkeen jatketaan alueen läpikäyntiä. Kun alue on käyty läpi, voi ohjaaja luottavaisesti ilmoittaa “valmis”. Iso suositus siis sokkotreeneille, joissa hajulähteiden määrä ei ole tiedossa!

Julkaistu alkujaan SporttiRakissa: https://sporttirakki.fi/2019/10/11/blogi-kohti-noseworkin-kolmosluokkaa-ohjaajan-merkitys-korostuu/

Categories
Visuaaliset muistiinpanot

Visuaalisten muistiinpanojen rakennevivahteet

Visuaalisia muistiinpanoja tehdessä on mahdollisuus kokeilla erilaisia käytäntöjä, miten tietoja sivuille kerää. Seuraavaan esittelyyn olen valinnut muutamia keinoja muistiinpanojen jäsentelyn tueksi. Olen myös huomannut, että tietynlainen tyyli toimii jonkin aikaa, minkä jälkeen haluaa kokeilla jotain toisenlaista. Myös kynillä ja väreillä on vaikutusta, ja mieltymykset näihinkin voivat muuttua matkan varrella. Kannattaa siis rohkeasti kokeilla erilaisia rakennevaihtoehtoja!

Ylhäältä alas -eteneminen

Ehkäpä helpoin tapa tehdä visuaalisia muistiinpanoja on edetä ylhäältä alas, vasemmalta oikealle eli lineaarisesti. Kuin kirjoittaisi tekstiä, mutta pitkät sanalliset sepustukset korvataankin pienellä kuvalla sekä asiasanalla tai lauseella.

Usein tällaista tapaa käyttäessä olen saattanut jakaa tilaa esimerkiksi tekemällä kehykset sivulle tai aukeamalle, kuten ao. muistiinpanoissa (heinäkuulta 2018) olen tehnyt tai sitten olen hyödyntänyt tyhjää tilaa (tammikuu 2019).

Visuaaliset muistiinpanot noseworkista. Tilan käyttö ylhäältä alas.
Ylhäältä alas
Muistiinpanot viretilan hallinnasta.
Väljempää tilankäyttöä ylhäältä alas etenemällä

Aikajanan hyödyntäminen

Jos aihe mahdollistaa kehitys/elinkaaren esittämisen, kannattaa sitä hyödyntää esittämällä luennolla tulevat asiat aikajanalla. Esimerkiksi historiallisissa aiheissa tämä varmasti antaa hyviä oivaltavia mahdollisuuksia.

Seuraavassa luentomuistiinpanossa (syyskuu 2018) olen hyödyntänyt aikajanaa. Aikajana jakaa hyvin aukeaman, siihen voi merkitä vaiheet, ja jaotella tiedot janan ylä- ja alapuolelle. Näin 2-3 tunnin hyvinkin yksityiskohtainen luento mahtuu sille varattuun aukeamalliseen tilaan ja tietojen silmäily jälkikäteen on nopeata.

Luentomuistiinpanot koiran käyttäytymisen kehittymisestä.
Aikajanan käyttäminen

Pääkuvan ympärille kehittyvä

Joskus luennon aiheen voi piirtää aukeaman keskelle pääkuvaksi tai pääotsikoksi. Luennon edetessä voi yhdistellä kuvan eri kohtiin liittyviä asioita miellekartan (mind map) tyyppisesti. Tällöin ei ole väliä, missä vaiheessa luentoa mitäkin tulee esille, koska sen voi liittää haluamaansa kohtaan kuvan ympärille.

Muistiinpanot aiheesta oivaltava ohjaaja.
Pääkuvan ympärille kehittyvä

Täydentyvä rakenne

Muistiinpanoja voi lähteä tekemään siten, että varaa aluksi runsaasti tyhjää tilaa kuvien ympärille. Usein aihe voi olla kumpuileva, ja aiemmin mainittuihin asioihin voi myöhemmin tulla viittauksia tai lisäyksiä. Tällöin on hyvä, jos luennon edetessä voi lisätä ideoita, kommentteja tai kuvia sopivaan kohtaan. Näin täydentyvistä muistiinpanoista (ns. popcorn-malli) voi ehkä tulla ahtaanoloiset ja vaikeastiseurattavat, mutta väreillä, rajauksilla ja korostuksilla voi tehdä muistiinpanoista selkeämmät.

Seuraavassa on esimerkki (heinäkuu 2019) muistiinpanoistani, joissa ajatukseni oli poimia oleellisia pointteja ja sijoitella niitä sopiviin kohtiin aukeamalle. Koska tavoitteenani ei ole kerätä kaikkea luennolla käsiteltyä tietoa ylös, pyrin nykyään mahduttamaan itselleni tärkeimmät pointit yhdelle aukeamalle. Sellaiseen tämä tekniikka toimii oikein hyvin.

Muistiinpanot luennosta "Millainen on hyvä valmentaja?".
Muistiinpanot täydentyvät luennon edetessä

Oletko kiinnostunut aiheesta tai haluatko kuulla lisää kokemuksia visuaalisten muistiinpanojen tekemisestä? Voit kommentoida suoraan tähän postaukseen kysymyksiä tai toiveita, joista voin kirjoittaa seuraavaksi. Voit myös halutessasi lähettää minulle suoraan viestiä esimerkiksi Facebookin Messengerillä.

Categories
Nosework

Noseworkin kakkosluokan kokeessa

Also in English

Nosework lajina kasvattaa koko ajan suosiotaan, ja kokeitakin on Suomessa järjestetty jo sen verran, että parisenkymmentä koiraa on noussut kakkosluokkaan. Ensimmäiset kakkosluokan kokeet Suomessa pidettiin marraskuussa 2018 Espoossa. Mutta miten kakkosluokan kokeet eroavat ykkösluokan kokeista? Mitä taitoja koirakon on hyvä hallita tehdäkseen onnistuneita suorituksia kakkosluokassa? Ykkösluokan kokeeseen valmistautumisesta voi lukea aiemmasta postauksestani Kohti ensimmäisiä nosework-kokeita.

Alueiden koko ja piilojen määrä

Kaikkien osioiden kokeessa etsinnät suoritetaan sisä-, ulko-, ajoneuvo-, ja laatikkoetsinnässä. Ykkösluokassa jokaisella etsintäalueella on yksi eukalyptushaju. Tarkoituksella laitettuja häiriöhajuja alueella ei ole, mutta luonnollisesti esimerkiksi ulkoetsintäalueella voi olla ympäristöön liittyviä häiriöitä. Etsintöjen enimmäisajat vaihtelevat, mutta ovat maltilliset, sääntöjen (ks. Nose Work Finland ry:n sivuilta säännöt) mukaan enimmäisaika voi vaihdella 1–5 minuutin välillä. Käytännössä ykkösluokassa enimmäisajat osuvat 1,5–3 minuutin välille.

Kakkosluokan etsintäalueet eroavat ykkösluokan alueista siten, että kakkosluokassa etsintäalueiden koko pääasiassa kasvaa. Esimerkiksi sisäetsinnässä voidaan etsiä kaksi huonetta, laatikoita on enemmän (ykkösluokassa 12–25 laatikkoa, kakkosluokassa 20–50 laatikkoa), ja ajoneuvoja voi olla enintään neljä. Etsittävien hajujen määräkin lisääntyy. Eukalyptuksen lisäksi piilotettu haju voi olla laakerinlehteä tai eukalyptuksen ja laakerinlehden yhdistelmähajua. Alueella voi olla parikin piiloa. Lisäksi alueella voi olla häiriöhajuja, esimerkiksi laatikkoetsinnässä muissa laatikoissa voi olla vaatekappaleita, huonekalutassuja, koirankarvaa, soraa ja muita vastaavia hajuja. Sääntöjen mukaan etsintäalueelle ei saa sijoittaa teetä, kahvia, Kongia, sieniä, tennispalloja, eukalyptusta, laventelia tai laakerinlehteä sisältäviä tuotteita eikä voimakkaita kemikaaleja.

Vaikka kakkosluokassa etsintäalueiden koko kasvaa ja piilojen määrä lisääntyy, etsintään käytetty enimmäisaika ei välttämättä eroa ykkösluokan enimmäisajoista. Käytännössä kakkosluokassa etsintäalueiden enimmäisajat osuvat myös 1,5–3 minuutin välille.

Näin ollen jo pelkästään alueiden koon, piilojen määrän ja etsintäajan puitteissa varsin tärkeiksi taidoiksi tulevat nopea orientoituminen etsintään, löydön ilmaisemisen nopea aloittaminen (tai ohjaajalta nopea löydön ilmoittaminen), ensimmäisen löydön jälkeen toiselle piilolle jatkaminen ja etsintäalueiden järkevä läpikäynti.

Aloitusrutiinit

Nopea orientoituminen etsintään on tärkeää. Tähän auttavat koirakolle sopivat aloitusrutiinit. On hyvä miettiä, miten valmistaa koiraa tulevaan etsintään ja sitä edeltävään, mahdollisesti pitkäänkin, odotteluun. Joissain kokeissa odotusaika ennen omaa vuoroa on lyhyempi, jolloin etsintäalueelle voi päästä melkein suoraan autosta. Mutta voi olla koepaikkoja, joissa koirakon on jonotettava omaa vuoroaan useassa odotuspisteessä. Jos odotuspisteitä on vaikkapa neljä ja yksi koirakko suorittaa kaksi etsintäaluetta peräkkäin, voi odotusaika helposti kasvaa jopa 15–30 minuuttiin riippuen siitä, miten edellä olevat koirakot suoriutuvat. Jokaisella koirakolla on omat lähtörutiininsa ja palkkaustapansa, ja osa käyttää etsintään koko enimmäisajan. Lisäksi enimmäisajan jälkeen koirakolla on mahdollisuus tehdä löytö, kun ohjaajalle on ensin kerrottu, missä löytämättä jäänyt piilo sijaitsee. Lisäksi koirakko saa jokaisen etsintäalueen jälkeen myös palautetta tuomarilta.

On siis hyvä etukäteen miettiä ja harjoitella, miten mahdolliset pitkät odotusajat vaikuttavat sekä koiraan että ohjaajaan. Miten voit taata, että koiran vire on sopiva, kun pääsette etsintäalueelle? Jos koiran vire ehtii nousta liikaa odottelun myötä, voi tämä helposti kostautua niin, että etsintäsuoritukseen tulee mukaan ei-toivottuja käytöksiä, kuten vaikkapa laatikoiden tassuttelua, piilojen nuoleskelua tai muuta etsintäalueeseen vaikuttamista, joista tuomari antaa virhepisteitä. Vastaavasti jos koiran vire laskee odottamisesta, miten voit nostaa sen sopivalle tasolle, kun on teidän vuoronne siirtyä etsintäalueelle? Voitko esimerkiksi hyödyntää taukomattoa odotuspisteillä? Tai toimiiko teille paremmin erilaisten temppujen tekeminen? Vai annatko koiran etsiä “tyhjää aluetta”, ennen kuin siirryt eteenpäin?

Joka tapauksessa mahdollisen odottamisen jälkeen koiran on hyvä orientoitua etsimiseen heti, kun se ylittää lähtölinjan ja siirtyy etsintäalueelle. Turhaan haahuiluun tai muuhun ympäristön tutkimiseen ei kakkosluokassa ole aikaa, etenkään, jos alueella on haastavahkoja piiloja, joiden tarkentamiseen voi mennä yllättävänkin paljon aikaa.

Taidot – osa 1: Etsinnän aloittaminen

Ilmaisu

Vaikka koesäännöissä ilmaisun suhteen ei olekaan kummempia vaatimuksia, pitää koiranohjaajan kuitenkin kyetä tarvittaessa osoittamaan hajulähteen suunta. Näin voi olla esimerkiksi, jos piilo on sen verran korkealla, että koira ei siihen ylety. Kakkosluokassa piilo voi olla enintään 1,6 metrin korkeudessa. Piilo voi olla myös sellaisessa paikassa, lähelle koira ei pääse, vaikka piilo olisikin matalalla. Koira ei saa koskea piiloon tai muuten vaikuttaa alueeseen esimerkiksi raapimalla, nuolemalla, piehtaroimalla tai pissaamalla. Näistä annetaan hyvin herkästi kakkosluokassa virhepisteitä, ja kun alueiden koko ja piilojen määrä lisääntyvät, myös virhepisteiden mahdollisuus kasvaa, jos koiralla on taipumusta ei-toivottuihin käytöksiin.

Luokkanousuun oikeuttavaan tulokseen tarvitaan 100 pistettä, ja virhepisteitä saa olla enintään kolme. Moni etsintätaidoiltaan ja -nopeudeltaan loistava koira voi jäädä ilman luokkanousuun oikeuttavaa tulosta, jos se käsittelee liian holtittomasti etsintäalueella olevia tavaroita. Ja jos miettii ihan vain aluekohtaisia tuloksiakin, niin puhdas hitaampi suoritus on aina tuloslistallakin ylempänä kuin vaikkapa nopein virhepisteellinen suoritus.

Ilmaisuun liittyvät asiat kannattaakin miettiä kuntoon ennen kakkosluokkaan siirtymistä, jos aikeena on siirtyä kolmosluokkaan. On viisasta opettaa ilmaisu kunnolla jo ennen ykkösluokan kokeita, sillä perustaitoihin käytetty aika maksaa varmasti myöhemmin itsensä takaisin.

Jos kouluttaisin itse nyt uutta koiraa noseworkin saloihin, miettisin ilmaisun valintaa tarkasti ja olisin alkukoulutuksessa hyvin tarkka siitä, miten koira toimii piilolla. Alkuvaiheessa on paljon helpompi ja nopeampi tehdä tarvittavia muutoksia kouluttamiseen verrattuna siihen, että koira on ehtinyt toistaa ei-toivottua käytöstä jo useamman vuoden ajan.

Taidot – osa 2: Ilmaisu

Etsintäalueiden läpikäynti

Kakkosluokassa koiranohjaajan rooli etsinnän suunnittelijana kasvaa verrattuna ykkösluokkaan. Ykkösluokassa koiraa ei välttämättä tarvitse ohjata lainkaan, mutta kakkosluokassa tähän voi olla tarvetta. Mitä teet, jos koira selvästi työstää hajua, mutta ei vain pysty tarkentamaan sitä? Onhan alueen kaikki nurkat oikeasti käyty läpi? Miten esimerkiksi ikkunat, patterit, ilmastointi, mahdolliset esteet, tuuli vaikuttavat? Voitko jotenkin nopeuttaa koiran suoritusta? Näitä kannattaa miettiä etukäteen jo siinä vaiheessa, kun ennen koetta tutustutaan etsintäalueisiin. Toki olosuhteet kokeen aikana voivat vaihdella, ja tilanne voi olla täysin erilainen ensimmäiselle ja viimeiselle koiralle. Samalla on hyvä miettiä sopivat varusteet, esimerkiksi onko pitkä liina toimivampi (ohjaajan on osattava käyttää pitkää liinaa järkevästi) kuin lyhyempi hihna? Esimerkiksi sisäetsinnässä lyhyempi hihna voi olla järkevämpi valinta,jos vapaana ei saa etsiä ja jos alueella on paljon sellaisia kohteita, joiden ali koira voi helposti mennä. Laatikkoetsinnässä puolestaan pitkä liina voi toimia hyvin tilanteessa, jossa ohjaajan ei välttämättä tarvitse edes liikkua lähtöpisteestä.

On myös hyvä tiedostaa koiransa ominaisuudet sen suhteen, miten se mieluusti käy etsintäaluetta läpi. Etsiikö se mieluummin nenä ylhäällä vai tutkiiko se ensin maan tasolta? Kiipeileekö koira? Tutkiiko koira tietyt kohteet aina ensin? Käykö koira tarkistamassa nurkat? Onko joitain paikkoja, jotka koira saattaa  jättää tarkistamatta?

Etsinnän jatkaminen

Kakkosluokassa etsintäalueella voi olla 1–2 piiloa. Tuomari kertoo piilojen määrän ennen koesuoritusta, joten ohjaaja pystyy miettimään koirakolle sopivan taktiikan. Kolmosluokassa piilojen määrää ei enää kerrota, vaan ohjaajan pitää kyetä sanomaan, milloin etsintäalue on käyty läpi ja kaikki siellä olleet piilot on löydetty.

On hyvä, että koira osaa jatkaa ensimmäisen löydön jälkeen toisen piilon etsimistä, eikä jää ilmaisemaan uudestaan ja uudestaan jo löydettyä piiloa. Ohjaajankin pitää osata palkata koira sopivalla tavalla ensimmäisestä löydöstä. Nami tai lelu ei saa tippua etsintäalueelle, koska siitä tulee virhepiste. Lisäksi palkkauksen on tapahduttava vähintään metrin päässä piilosta. Toisaalta palkkaukseen ei saa mennä liian paljon aikaa. Toisen löydön jälkeen voikin sitten palkata koiraa antaumuksellisesti alueen ulkopuolella.

Etsinnän jatkamista on hyvä harjoitella treeneissä, jotta siitäkin muodostuu rutiini. Itse esimerkiksi aloin palkata koiraa pienemmällä namilla ensimmäisestä löydöstä, minkä jälkeen siirryimme reippaasti eteenpäin alueella. Toisesta löydöstä koira saikin palkaksi superpalkkion.

Valmis kokeeseen?

Jos edellä mainitut asiat vaikuttavat olevan kunnossa, kannattaa ilmoittautua mukaan kakkosluokan kokeeseen. Kokeissa oppii taas uutta, ja kokeen perusteella saa käsitystä siitä, missä koirakko menee suhteessa muihin saman tason koirakoihin. Ja muista, että koirallehan koe on (tai pitäisi olla) yhtä mukava juttu kuin normaalitreeni! Palkkaa siis koiraa iloisesti, oli lopputulos mikä tahansa!

Julkaistu alkujaan SporttiRakissa: https://sporttirakki.fi/2019/04/26/blogi-koirakkona-noseworkin-kakkosluokan-kokeessa/

Kirjoittajasta: Päivi Kokko on osallistunut suomenlapinkoiransa Keron kanssa noseworkin kakkosluokan kokeisiin, tuloksina mm. 2 x 100p.

Categories
English Nosework

Ready for the NW2 Level?

Lue suomeksi

What are the skills that the dog and the handler should have as a team to be able to participate successfully in the trials in nose work two level? How do those trials differ from the level one trials? Following are some main points I have noticed while trialing here in Finland where this canine sport is relatively young meaning that the very first NW2 level trial was held in late 2018. So far there have not been any NW3 level trials yet in Finland.

Search area size and number of hides

All elements trials contain interior building search, exterior area search, vehicle search, and container search. In the nose work level one trials there is one target odor to be found and there will not be any distractors. Naturally, there can be natural distractors in the search areas. Maximum search times will vary, but they are quite moderate varying between one to five minutes. In practice, those maximum times have been between 1.5–3 minutes.

In level two, trials search area sizes are mainly bigger. For example, in the interior building search, there may be two rooms to search, and in the container search there may be a lot more boxes (in the level one 12-25 boxes, in the level two 20-50 boxes), and in the vehicle search there may be up to four vehicles to be searched. Also, there are two target odors, including the combination of those two. Each search area may contain two hides. It is also possible that there are some distractors. For example, in the container search, there can be clothes, fur, sand and other distractions inside the containers. Some substitutes are not allowed in the search area, and for example, in Finland, those are tea, coffee, Kong, mushrooms, tennis balls, any products containing the target odors and other strong chemicals.

Even if the search area size gets bigger and the number of hides increases, the maximum search time may not change compared to the level one trials. In practice, those maximum search times seem to be between 1.5–3 minutes as well.

Because of the search area size, number of hides and finding hides in the given maximum time, important skills are fast focusing on the search right from the beginning, clear indication (or handler must be able to quickly call the “alert”), continuing search from the first find and going through the search area practically.

Start of the search

It is really important that your dog focuses on the search right away. Certain routines that suit for the dog will help. It is good to know, how you can prepare your dog to the upcoming search and all those things that are going to happen before that. For example, depending on the circumstances there may be long waitings. In some trials, you can go almost straight from the car to the search area but in some trials, you have to wait for your turn in defined waiting spots. That means that if there are, for instance, total four waiting spots and one dog is doing two searches in a row, the waiting time may be up to 15–30 minutes depending on how quickly the previous dogs perform their tasks.

Each dog team has their own routines and reward methods, and some teams will use the maximum time anyway. And if the hide is not found, each team has a possibility to do the find, when the judge first shows the dog handler where the unfound hide is. And of course, after each search, the dog handler will get the feedback from the judge.

It is good to think about these things beforehand and also train how these possibly long waiting times affect your dog and yourself. How can you ensure that your dog’s state of mind is optimal when you are heading to the search area? If dog’s arousal state goes up too much because of the waiting, this can easily cause some unwanted behaviors appearing, for example, scratching the boxes, licking the hides or something else that affect the search area. And as a competitor point of view, this means faults.

Also, it is good to know what to do if your dog’s arousal state goes below the optimal? Can you, for example, use some carpet where your dog can have a break? Or is it better to do some tricks or let your dog search “blank areas” before you go to the search area?

In any case, it is important that the dog focuses on the search right away when passing the start line. There is no time for unnecessary explicitly in the level two trials, especially if there are some challenging hides.

Video (English subtitles available and can be turned on from YouTube “Closed Captioning” “CC” icon):

Start of the search

Indication

Even if there are no specific demands about how the dog indicates, the dog handler must be able to show the direction of the target odor if the judge asks that. This may happen in those cases where the hide is so high that the dog cannot reach it. In level two max height is 1.6 meters. The hide can also be in an unreachable place which means that dog cannot reach the hide even if it is a low one. The dog is not allowed to touch the hide or affect the search area in any other way such as scratching, licking, rolling or peeing. These behaviors mean fault points, and when the size of the search areas and the number of hides increase, also possibility to get more fault points increases, if the dog inclines to any of these behaviors.

To get a qualifying result you need a trial result of 100 points with no more than three faults. Many very talented and fast dogs may be left without a qualifying result if it handles the things recklessly in the search area. And if you just think about the area specific result, the result with a slower time but no faults is higher on the scoreboard compared to the result with the fastest time but with one fault.

This comes to the indication. In case you are going to advance into the level three, you need to pay attention to how your dog indicates the hide. It is wise to teach the indication properly right from the beginning. The time you use in the foundation training will certainly pay you back in higher classes. This is one thing I would think twice when training a new nose work dog. I would be very certain how I want my dog to behave when he has found the hide. It is so much easier and faster to make changes to your training compared to that situation where the dog has repeated the unwanted behavior for years.

Video (English subtitles available and can be turned on from YouTube “Closed Captioning” “CC” icon):

Indication

Searching the area

The role of the dog handler grows in the level two trials compared to the level one where it may not be necessary to handle your dog. In level two you need to be ready for this. What are you going to do if your dog is working really hard but is not able to locate the odor? Are all the search area corners really checked? How about windows, radiators, air conditioning, possible obstacles, wind, and other conditions? Is there something that you can do to fasten up your dog’s performance?

It is wise to think about these things when you are walking through the search areas before the trials. Of course, the conditions vary especially outside and the search circumstances may be totally different from the first and the last dog. It is also good to decide what equipment should be used, for example, is the long leash more practical (dog handler has to know how to use the long leash properly) than a shorter leash? For example, in the interior building search, a shorter leash may be a better choice if it is not allowed to search off the lead and the area contains lots of objects that dog can easily go under. Instead, in the container search, a long leash may be a good choice in those circumstances where the dog handler can just stay at the start line.

It is also good to know your dog’s search preferences and how he checks the area. Does he search first high hides or does he prefer to search low hides? Does he climb easily? Does he check certain objects first? Does he check the corners? Are there some places that dog may leave unchecked?

Continuing the search after the first find

Since there may be up to two hides in the level two trials per search area it is important that dog is able to continue the search at once the first hide is found. The judge tells the number of the hides which means that the dog handler can plan the tactics that suit for the dog. In the level three trials, there is an unknown number of hides, so the dog handler needs to tell when all the hides are found and the search is finished.

It is good that the dog is able to continue after the first find and does not go back and indicate the same hide again. Of course, the dog handler has to reward the dog carefully, since if a toy or a treat drops it means a fault. Also rewarding needs to happen at least one meter away from the hide. Secondly, you need to reward quickly so that you can continue the search at once. After the second find, there is a lot of time to reward your dog outside the search area.

Continuing the search is one thing that you can train so that it will become a routine. One way to do it is to reward with a small treat at the first find and then move on. And when the second hide is found, then the dog gets the super reward.

Ready for the trials?

If you feel that previous points are in order, go ahead and register to the level two trials. Anyway, you will learn new things there, and you will get some perspective on how good you and your dog are as a team in relation to the other teams. And remember, to your dog, trial searches are (or should be) as fun as your normal training sessions! So reward your dog joyfully whatever outcome you get!

This article was first published in Finnish on SporttiRakki site: https://sporttirakki.fi/2019/04/26/koirakkona-noseworkin-kakkosluokan-kokeessa/

About the author:

At the time of writing this post: Päivi Kokko has participated in NW2 level trials with her 6-year-old Finnish Lapphund Kero having results of two scores of 100 points. They have been training nose work since late 2016.

Categories
Agility

Pennun kanssa mukaan agilityn lajiharjoituksiin

Aiemmissa artikkeleissa Pentu tulee taloon , Miten ensimmäiset viikot sujuvat ja Erilaisia perustaitoja pennun kanssa kävin läpi pikkupentuaikaa, jolloin vasta harjoitellaan yhdessä olemista ja oppimista. Tässä artikkelissa käyn läpi, miten pennun kanssa edetään varsinaisten agilityn lajiharjoitusten pariin.

Perustaidot oltava kunnossa

Oppimaan oppiminen, käyttäytymisten tarjoaminen, luvan odottaminen ja vapautusvihjeen oppiminen, vierellä kulkeminen, siirtymiset, rauhoittuminen ja oman vuoron odottaminen (ks. edellinen artikkeli Erilaisia perustaitoja pennun kanssa) ovat kunnossa.

Näiden lisäksi pennun kanssa on harjoiteltu kehonhallintaa erilaisten tasapainotehtävien parissa ja luonnossa vapaana juosten, palkkautuminen ja yhteistyö koiranohjaajan kanssa toimii, häiriöiden sietäminen onnistuu erilaisissa ympäristöissä ja koira on fyysisesti kehittynyt (huomioi kasvulevyjen sulkeutuminen, mikä koirasta/rodusta riippuen voi kestää hyvinkin pitkään).

Hyppytekniikkaa ensin

Pennun voi tutustuttaa hyppytekniikan saloihin jo varsin varhaisessa vaiheessa. Tällöin rimojen sijaan käytetään ns. ponnareita (esim. halkaistuja viemäriputkia). Koirien hyppytekniikan asiantuntijana tunnetuksi tullut Susan Salo mm. suosittelee (ks. kirja Susan Salo: Jumping Grid Workbook, Puppy Jumping DVD) tutustuttamaan pennun hyppytekniikan pariin 4-6 kuukauden iässä. Tämä kuitenkin on yksilöllistä, eivätkä kaikki pennut ole tuossa iässä valmiita aloittamaan hyppytekniikkakoulutusta. Mm. pennun tasapaino, kehonhallinta ja motoriikka ratkaisee, onko se valmis hyppytekniikkaharjoituksiin. Tällöin hyppytekniikkaharjoitusten tarkoituksena nimenomaan on tutustuttaa pentua harjoituksiin ja luoda iloa hyppäämiseen.

Discon kanssa kokeilimme ensimmäisen kerran set point -hyppytekniikkaharjoitusta, kun koiralla oli ikää puoli vuotta. Treenissä auttoi hyvin se, että pennulla oli perustaitojen treenauksen myötä lähdössä pysyminen hyvin kunnossa sekä into juosta lelulle. Katseen kääntäminen kohti edessä olevaa lelua oli alkuun hieman hakusessa, mutta se korjaantui nopeasti sillä, että vapautus lelulle tuli vasta sitten, kun katse kääntyi kohti lelua, kuten perustaitoja tehtäessäkin on ollut tapana.

Set point -harjoitus on hyppytekniikan perusharjoitus, jota kannattaa tehdä säännöllisesti läpi koiran agilityuran. Pennun kanssa harjoitellaan sitä, että se oppii itse oikean tavan hypätä pää alhaalla, selkä kaarella ja jalat yhdessä. Pennun kasvaessa voidaan ponnari korvata rimalla, joka asetetaan pennun ranteen korkeudelle. Myöhemmin tässä harjoituksessa riman korkeutta kasvatetaan pikku hiljaa kohti kisakorkeuksia. Hyvää harjoituksessa on se, että se lisää koiran itseluottamusta suorittaa este oikein, sillä koira opettelee painonsiirtoa sekä raajojen että kehonhallintaa liikkeen eri vaiheissa. Tarkoituksena harjoituksessa on, että koira ponnistaa takajaloillaan sen sijaan, että se etupainoisesta asennosta hakisi vauhtia hypylle. Luonnollisesti lähtöasentoon on siis kiinnitettävä huomiota. Lisäksi harjoitus on hyvä siinä mielessä, että se kertoo, mitä koira osaa ja mihin se pystyy, koska se joutuu lähtemään hyppyyn vauhditta.

Tässä video Discon (6kk) ensimmäisestä hyppytekniikkaharjoituksesta:

Set point -harjoituksen lisäksi yksi perusharjoituksista on perussarja, missä laitetaan viisi (tai myöhemmin useampi) hyppyestettä peräkkäin yhtä pitkin välimatkoin, mutta matalilla rimoilla. Kokeilin tätäkin harjoitusta Discon kanssa, mutta se oli hyppytekniikan osalta sen verran kamalaa katsottavaa, että päätin keskittyä Discon kanssa tässä vaiheessa kehonhallinnan lisätreeneihin ja hyppytekniikan osalta set point -harjoitukseen.

Esteisiin tutustuminen

Kun pentu osaa tarjota toimintoja, se oppii nopeasti tarjoamaan mm. siivekkeiden välistä läpimenemistä tai putkeen sinkoamista. Putken osalta helpointa on lähteä liikenteeseen sillä, että kuljetetaan koira (pantasiirrolla, lelulla leikkien tai namimagneetilla) lähelle suoraa lyhyttä putkea ja katsotaan, mitä koira alkaa tarjota. Kun koira tarjoaa putkea kohti olevaa käyttäytymistä, palkitaan se siitä. Palkkion suunta kannattaa olla kohti putkea ja jos koira jo tässä vaiheessa menee läpi putkesta, niin koiran linjalle eteen lentävä lelu on varsin hyvä palkkio.

Kun koira tarjoaa suoraan putkeen menemistä läheltä, voidaan putkeen ottaa vähän etäisyyttä ja vapauttaa koira siirrosta kauempaa. Lisäksi kannattaa vaihdella lähetyskulmia eli koira joutuu lopulta etsimään putkensuun. Tässä on hyvä hetki myös nimetä putken suorittaminen. Kun suora putki sujuu, voidaan putkeen lisätä hieman mutkaa. Se mistä, huolehtisin, on tarkkailla, miten koira liikkuu alustalla putkesta tullessaan ja sinne mennessään. Liukastumiset nuorella koiralla eivät ole kovin hyvä juttu, minkä takia omissa treeneissämme olen putkitreenaamista rajoittanutkin. Kun putki kerran vetää niin hyvin koiraa puoleensa, niin sitä voi hyvin käyttää häiriönä, kun tehdään niitä muita perustaitoja.

Tällä videolla Discon kanssa muutamia putkeen juoksemisia:

Hyppyesteen osalta periaate on samanlainen. Koiran kanssa mennään lähelle siivekkeitä, ja palkitaan siitä, kun koira kohdistaa toimintaa siivekkeitä kohti. Palkkion suunta kannattaa olla eteenpäin siivekkeiden välistä. Omaa sijaintia kannattaa vaihdella, jotta koira oppii hakeutumaan siivekkeiden välistä eri kulmista. Samoin etäisyyttä kannattaa ottaa myös mukaan.

Tässä yksi video, missä teemme siivekkeiden läpi menemistä vaihdellen etäisyyttä:

Hyppyesteen suorittaminen kannattaa myös vihjeistää. Itse esimerkiksi aion opettaa koiralle sanalliset vihjeet suorittaa edessä olevia linjoja. Jos koiran linja jatkuu eteenpäin suoraan, tälle tulee oma vihje. Jos koiran linja kääntyy tiukasti kohti ohjaajaa, tälle tulee oma vihje. Jos koiran linja kääntyy loivasti kohti ohjaajaa, tälle tulee oma vihje. Samoin jos koiran linja kääntyy poispäin ohjaajasta, tälle tulee oma vihje. Luonnollisesti myös vihjeet esteen suorittamiselle takaa riippuen siitä, mihin rata jatkuu ja missä ohjaaja sijaitsee, tulee omat sanalliset vihjeensä. Vihjeiden tuleva käyttö kannattaa siis jo tiedostaa, kun koiralle opettaa hyppyesteen suorittamista.

Ohjauskuviot? Pienet radanpätkät?

Lajiharjoittelun osalta ohjauskuvioita voi ja kannattaa harjoitella ilman esteitä. Ja jos ohjauskuviot ovat itselle uusia, niin ehdottomasti myös ilman koiraa. Ympyrätyöskentelyn avulla voi harjoitella puolenvaihtoja, kuten koiran siirtyminen ulkokehältä sisäkehälle ja toisinpäin sekä koiran siirtyminen ohjaajan vasemmalta puolelta ohjaajan oikealle puolelle sekä toisinpäin. Lisäksi ilman esteitä pystyy harjoittelemaan kiihdyttämisen ja jarruttamisen perustaidot. Ja kun mukaan ottaa vielä kartioiden kiertämistä, voidaan niiden avulla harjoitella myös vaativampia ohjauskuvioita, kunhan pennun kasvuvaihe on mennyt ohitse ja tiukkoja kääntymisiä on turvallista harjoitella.

Discon osalta agilityn lajiharjoittelun suunnitelma on sikäli selvä, että harjoittelemme edelleen perustaitoja pennun ollessa 9 kuukauden ikäinen. Perustaitoja ei voi koskaan harjoitella liikaa, ja toisaalta niiden harjoitteleminen voidaan viedä astetta pidemmälle lisäämällä sopivasti häiriöitä ja ottamalla mukaan eri sanallisiin vihjeisiin reagoimista. Näistä tulee olemaan apua, kun siirrymme oikeasti tekemään radanpätkiä kentälle. Hyppytekniikkaharjoitukset tulevat olemaan mukana ohjelmistossa ja teemme niitä 1-2 kertaa kuukaudessa tuoden mukaan pikku hiljaa myös eri harjoituksia set pointin ja perussarjan oheen. Ratatreenien tekeminen tulee mukaan vasta, kun koira on kropaltaan “valmis” ja hyppytekniikka kunnossa (huom. hyppytekniikkaharjoitusten tekeminen jatkuu säännöllisesti koko koiran uran ajan).

Vielä muistettavaa

Pennun kanssa vältettäviä ovat mm. kontaktiesteharjoittelu esteillä ja korkeat hypyt (iskutyyppinen kuormitus) ja pujottelu (pehmytkudoksille vääntöä tuottavat liikkeet). Pohjataitoja näille voi harjoitella ilman esteitä, esim. pysäytyskontakteja ajatellen korokeharjoituksia tai juoksukontaktia ajatellen maton läpi juoksemista. Ja pujottelun taidot on helppoa ja nopeata opettaa koiralle sitten, kun sen aika on esimerkiksi 2×2-menetelmällä.

Ja kannattaa myös muistaa, että jossain vaiheessa todennäköisesti iskee se teinivaihe päälle, jolloin helposti tuntuu, että mikään ei enää suju ja että koiraa kiinnostaa kaikki muu. Tällöin kannattaa muistaa helpottaa harjoitusta ja palata tekemään niitä perusjuttuja, joita pentuaikoinakin tuli tehtyä. Uutta oppii kyllä oppimaan, ja kun koiralla on sopiva mielentila, niin se myös oppii ne uudet jutut nopeasti!

Julkaistu alkujaan SporttiRakissa 12.3.2019: https://sporttirakki.fi/2019/03/12/blogi-pennun-kanssa-mukaan-agilityn-lajiharjoituksiin/

Categories
Hajutyöskentely

Pienten esineiden etsimisestä aktivointia koiralle

Nenätyöskentely aktivoi ja väsyttää koiria helposti. Mikäpä siis näppärämpi tapa tarjota koiralle luontaista toimintaa esimerkiksi pienten esineiden etsimisen muodossa. Aloittamiskynnys on matala, sillä et tarvitse erikseen mitään hajuja, purkkeja tai mitään erityistä treenipaikkaa. Kotoa varmasti löytyy harjoitukseen sopivia esineitä, kuten avaimia, kolikoita, korkkeja, kankaanpalasia, muttereita ja vaikkapa pääsiäismunien leluja. Harjoitukseen käytettävät esineet riippuvat mielikuvituksestasi, mutta voi toki suosia sellaisia esineitä, joiden etsimisestä voisi tulevaisuudessa olla hyötyä.

Etsittäviä esineitä
Etsittäviä esineitä

Esine-etsimisen opettamisen alkuvaiheet

Esine-etsimisen alkuvaiheiden opettamisessa auttaa, jos koiralla on taustaa eri käyttäytymisten tarjoamisesta ja sen kanssa on tehty esimerkiksi kohdetyöskentelyä kuonokosketusta hyödyntäen.

Kannattaa myös miettiä, miten haluaa koiran toimivan esineellä eli miten se kertoo löydöstään ihmiselle. Koira voi esimerkiksi mennä makaamaan siten, että esine jää etutassujen väliin tai se voi jäädä tuijottamaan esinettä. Tai se voi ottaa esineen suuhunsa ja tuoda sen. Itse suosin sitä, että esinettä ei oteta suuhun, vaan koiran tehtäväksi jää asettua aloileen osoittamaan esinettä. Kannattaa myös huomioida koiran oppimishistoria. Jos sillä on paljon positiivista vahvistusta esineiden kantelusta ja tuomisesta ihmiselle, kannattaa alkuvaiheiden opettamisessa olla huolellinen, jos koira ei saa esineeseen koskea.

  1. Tarjotaan esine esille.
  2. Vahvistetaan koiran tarjoamaa kiinnostusta esinettä kohtaan. Naksauta (tai merkkaa naksusanalla), kun koira katsoo esinettä, lähestyy esinettä, pysähtyy esineelle tai koskettaa esinettä.
  3. Palkkaa mahdollisimman lähelle esinettä. Palkkion suunnalla voidaan nopeuttaa koiran oppimista. Sillä voidaan myös vahvistaa haluttua paikkaa. On hyvä muistaa, että kaikki, mitä tapahtuu naksautuksen ja palkkion antamisen välillä, vahvistuu. Jos siis haluat, että koira on lähempänä esinettä, palkkaa esineellä. Jos taas haluat, että koira jättää tietyn välin esineeseen, palkkaa vähän kauempana.
  4. Tee alkuvaiheessa useampi toisto, ja pyri pitämään vahvistetiheys hyvänä. Hyvä lähtökohta on pitää tahti sellaisena, että voit palkita koiraa viiden sekunnin välein (tai nopeammin).
  5. Vaihtele esineen paikkaa muutamien toistojen myötä.
  6. Voit esitellä koiralle myös muita eri materiaaleista olevia esineitä.
  7. Kun homma on koiralle selvää, voit halutessasi vihjeistää etsimisen.
  8. Jos haluat kestoa esineen ilmaisuun, kannattaa sen treenaaminen ottaa mukaan ennen kuin varsinaisesti lähtee etsimään esineitä. Tämä kannattaa tehdä ensin yhdellä esineellä useamman toiston myötä, ja sitten yleistää muutamaan muuhun esineeseen.
  9. Pikku hiljaa voit alkaa piilottaa esineitä kotona. Alkuun hyvä harjoitus on se, että esine on matolla tai lattialla. Kun tämä sujuu hyvin, voi esineen piilottaa entistä haastavampiin paikkoihin. Siirry vaikka pihalle, missä myös ympäristön hajut ja tuuliolosuhteet tuovat lisähaastetta.

Julkaistu alkujaan SporttiRakissa 14.11.2018: https://sporttirakki.fi/2018/11/14/blogi-pienten-esineiden-etsimisesta-aktivointia-koiralle

Categories
Visuaaliset muistiinpanot

Luentomuistiinpanojen teko uudelle tasolle – viiden stepin pikaopas

Muistiinpanojen tekeminen sai omalla kohdallani suuren innostuksen, kun vuosi takaperin tutustuin työkaverini esittelemänä doodlaukseen eli piirusteluun. Harjoittelimme hommaa käymällä läpi peruselementtejä, joilla pystyy pikaisesti raapustamaan tunnistettavia ikoneita sekä kävimme myös läpi, miten esimerkiksi perinteiseen tikku-ukkoon saadaan vähän eloa ja aktiivisuutta mukaan. Lyhyessä ajassa ehti saada vain pintaraapaisun, mutta itse olin aivan myyty! Miksi en ollut tajunnut tätä itse aiemmin? Olen tykännyt kirjoittaa paljon muistiinpanoja, mutta tosiasia on ollut, etten ole palannut niihin myöhemmin. Jos kirjoittaa vain tekstiä, miten olennaisimmat asiat löytyvät ja mitä oikeastaan jää mieleen, jos yrittää kirjata ylös kaiken, mitä luennolla kerrotaan?

Doodlauksessa ideana on piirustella samalla, kun kuuntelee. Piirustelu on itseä varten ja se auttaa painamaan mieleen käytyjä asioita. Kuva myös kertoo enemmän, ja sen tekeminen vie vähemmän aikaa kuin jos kirjoittaisi useamman lauseen jostain asiasta. Jos asian pystyy esittämään kuvana, sen todennäköisesti myös ymmärtää ja myöhemmin sen nähdessään asian saa palautettua helpommin mieleensä.

Mutta niihin steppeihin, miten pääsee alkuun?

1. Käy läpi peruskuviot ja opettele piirustamaan ne

Minkä vain kohteen voit piirtää käyttämällä viittä peruselementtiä. Näitä ovat ympyrä, suorakulmio, kolmio, viiva ja piste. Kun esimerkiksi tarkkailet läheltäsi eri esineitä, voit havaita, että karkeasti katsottuna ne muodostuvat edellä mainituista elementeistä. Tällöin niiden piirtäminenkin tulee helpommaksi, kun voit ajatella piirtäväsi näiden elementtien avulla esimerkiksi vaikkapa koiran.

2. Opettele, miten esität ihmishahmon

Usein luennon aiheessa tavalla tai toisella ihminen on esillä, joten ihmishahmon esittämisen opettelusta on hyötyä. Tikku-ukollakin pärjää, mutta sillekin löytyy variaatioita. Sen voi piirtää esimerkiksi tähtenä, laatikkona, papuna ja sille voi antaa myös liikettä tai jonkin yksityiskohdan. Jo pelkästään ilmeillä saa muistiinpanoihin helposti erilaisia sävyjä ja tunnetta mukaan.

Eri tunnetilojen esittämistä voi harjoitella varioimalla kulmakarvojen, silmien ja/tai suun suuntaa.
Eri tunnetilojen esittämistä voi harjoitella varioimalla kulmakarvojen, silmien ja/tai suun suuntaa.

3. Hyödynnä erilaisten korostusten tekemistä

Otsikko, tärkeät sanat ja lauseet kannattaa korostaa esimerkiksi alleviivauksilla tai reunuksilla. Myös varjostamisella ja erilaisten nuolten käyttämisellä voidaan havainnollistaa yhteyksiä. Loppusilauksen tekee väritys eli halutessaan pääasioita kannattaa korostaa muutamalla värillä.

Muistiinpanoissa hyödynnetty erilaisia reunuksia, alleviivauksia, muutamaa pääväriä sekä pelkistettyjä ikoneja.
Muistiinpanoissa hyödynnetty erilaisia reunuksia, alleviivauksia, muutamaa pääväriä sekä pelkistettyjä ikoneja.

4. Elävöitä tekstiä käyttämällä erilaisia tyylejä ja tapoja 

Kaikkea ei tarvitse piirtää, vaan visuaalisissa muistiinpanoissa myös tekstin esittäminen on tärkeässä roolissa. Ehkä ajatuksen voisi kääntää niin, että tekstin voi piirtää. Voit käyttää isoja kirjaimia, pieniä kirjaimia, blokkikirjaimia, kirjoittaa kaunolla, jättää sopivasti tyhjää väliä tai kuvittaa tekstiä.

Muistiinpanoissa on leikitelty otsikoinnilla ja erilaisilla tekstin esityksillä.
Muistiinpanoissa on leikitelty otsikoinnilla ja erilaisilla tekstin esityksillä.

5. Mieti ennen luentoa, millaisia ikoneita mahdollisesti tulet tarvitsemaan

Ikonikirjaston kerääminen kannattaa eli voit etukäteen opetella piirustamaan erilaisia arkipäivän asioita. Miten esimerkiksi esität koiran? Koiran ja ohjaajan yhdessä? Jos jonkin asian esittäminen tuntuu vaikealta, voit luennon aikana piirtää jotain sinne päin ja kirjoittaa aputekstin ja myöhemmin mallikuvan pohjalta piirtää tarkemman kuvan, jos haluat.

Muistiinpanoissa käytettyjä ikoneita.
Muistiinpanoissa käytettyjä ikoneita.

+ steppi: Kokeile rohkeasti, ja lähde liikkeelle pienestä 🙂

Jo pelkästään otsikon korostaminen ja tekstin elävöittäminen pienillä ikoneilla (ihmisen tai koiran nassu, sydämet, tähdet, kirjat ynnä muut usein käytetyt ikonit) vaikuttavat positiivisesti. Alkuun pääsemiseksi voi vaikka varata luentomuistiinpanoista pienen tilan, mihin pyrkii esittämään visuaalisesti edes jonkin luennolla mainitun asian.

Muutenkaan tilankäyttöä ei kannata pelätä, vaan voi rohkeasti jättää välillä tyhjää tilaa, jotta myöhemmin tarvittaessa voi palata täydentämään kuvaa. Usein luennoilla viitataan johonkin aiemmin mainittuun asiaan, joten linkkaukset ja täydennykset onnistuvat tällöin vaivattomasti. Ja kaikkea ei tarvitse yrittää piirtää/kirjata ylös. Välillä paperille ei vain tule mitään, ja tällöin on ihan ok antaa asian vain olla.

Livetaltiointia. Luonnoksessa tärkeimmät kuvat, sopivasti tekstiä ja tyhjää tilaa.

Toivottavasti tämän jutun myötä innostut kokeilemaan doodlausta! Tässä vielä kolme kirjavinkkiä itseopiskelun tueksi, jos visuaalisten muistiinpanojen tekeminen kiinnostaa enemmän.

Brown, Sunni: The Doodle Revolution (2014). Enemmän tarinaa ja selitystä sisältävä doodlauksen “oppikirja”, jossa paljon hyviä harjoituksia. Kirjassa on paljon vinkkejä, miten doodlausta voi hyödyntää työelämässä mm. fasilitoinnissa ja erilaisissa palavereissa.

Rohde, Mike: The Sketchnote Handbook (2013). Nopealukuinen kirja, jossa paljon harjoituksia, kuvia sekä esimerkkejä muiden visuaalisista muistiinpanoista. Tämä on ehkä näistä kolmesta kirjasta helpoin päästä kärrylle hommasta. Rohde on kirjoittanut myös kirjan The Sketchnote Workbook, mutta sen kimppuun kannattaa käydä vasta, kun tämä käsikirja on omaksuttu.

Wodtke, Christina: Pencil Me In (2017). Tiivis käsikirjamainen opas, jossa paljon kivoja harjoituksia ja näppärät opastukset. Sisältää myös esimerkkejä muiden visuaalisista muistiinpanoista.

Suosikkikirjat visuaalisten muistiinpanojen tekemisen tueksi.

Julkaistu alkujaan SporttiRakissa 3.10.2018: https://sporttirakki.fi/2018/10/03/blogi-luentomuistiinpanot-uudelle-tasolle-viiden-stepin-pikaopas/